Alppien perhosia ja muuta luontoa

 

Upeaa alppiruusukasvustoa ja rehevää puronvarsiniittyä kuohuvan vuoristopuron varressa Itävallan Hochalpenilla. Ylempänä rinteillä voit tavata alppitähden Leontopodium nivale tai nähdä uteliaana kurkkivan alppimurmelin Marmota marmota.

    

 

Yli 1200 km pitkä Alppien vuoristoalue ulottuu lännessä Ranskan Alpeilta Slovenian Juliaanisille Alpeille idässä.

Laajan ja mahtavan vuoriston lumiset huiput, jäätikkövirrat vyörysora-alueineen, vuoristometsät, kukkivat niityt ja rehevät laaksot muodostavat ainutlaatuisen luontomosaiikin rikkaine kasvi- ja perhoslajistoineen. Euroopassa tavattavista 450 päiväperhoslajista lähes puolet esiintyy Alpeilla ja niistä 30 on alueelle kotopeäisiä.

Loivasti kumpuilevassa Alppien etumaastossa esiintyy lehti- ja sekametsiä sekä havumetsiä suunnilleen 2400 metrin korkeudelle. Puurajan yläpuolelta alkava alpiininen vyöhyke ulottuu vähän yli 3000 metriin Sille ovat ominaisia ainutlaatuiset alppiniityt ja karut kivikko- ja sora-alueet. Perhosten kannalta tämä vyöhyke on mielenkiintoisin, sillä siellä elää suurin osa alpeille tyypillisistä lajeista. Korkeimmat huiput ovat lumen ja jäätiköiden peittämiä. Vielä niidenkin lähituntumassa tavataan muutama harvinainen päiväperhoslaji.

Seuraavassa jutussa olevista kuvista osa on julkaistu vuonna 2019 ilmestyneessä Euroopan päiväperhosia käsittelevässä oppaassa (Butterflies of Britain and Europe. Bloomsbury, London 2019).

 

Kuvakertomuksessa kiivetään laaksoista ja alarinteiltä ylöspäin läpi vaihtelevien kasvillisuusvyöhykkeiden ylärinteiden alppiniityille ja lopulta ikilumen ja jään maisemiin.

 

I. Alppien alarinteiden luontoa

 

Pohjois-Italia, Dolomiittien alarinteiden maisemia

 

 

 

Rinnemetsien aurinkoisilla pikkuaukioilla ja teiden varsilla liikkuu runsaasti päiväperhosia. Lajeja on paljon ja yksilömäärät ovat paljon suurempia kuin Suomessa. Osa lajeista on tuttuja, mutta joukossa on runsaasti myös uusia eteläisiä lajeja.

   

Idännokiperhonen Erebia euryale       Keisariviitta Argynnis paphia, naaras valesina-muotoa

Aasianverkkoperhonen Euphydryas intermedia on pensaikkoisten metsäaukioiden paikallinen laji.

    

  

Reheväpohjaisissa metsissä on tiheitä punalatva- ja karhunvatukkakasvustoja. Siellä voi tavata kuusamaperhosen Limenitis camilla tai etelänkuusamaperhosen Limenitis reducta.

Vastavaloon nähtynä punalatvan Eupatorum cannabium kukinnolla lepäävä etelänkuusamaperhonen Limenitis reducta on upea nähtävyys.

 

  

Nokiperhosten suku on Alppien alueella erityisen runsaslukuinen. Lajeja esiintyy kaikissa vyöhykkeissä laaksometsistä ylös puuttomalle tundralle. Kuvassa skotlanninnokiperhonen Erebia aethiops sekä rengasnokiperhonen E. medusa.

Metsävyöhykkeen pikkuaukioilla ja niityillä kasvillisuus on paikoin rehevää. Etualan kookas kukkakasvi on keltakatkero Gentiana lutea. Näyttävä isoapollo Parnassius apollo on yleinen laji kaikkialla vuoristoalueen alarinteillä. Suvun toinen laji, alppiapollo P. phoebus, esiintyy ylärinteiden puuttomilla niittyalueilla.

 

   

Isoapollo Parnassius apollo koiras                      Isoapollo naaras

 

 

II. Kukkia ja kivirakkaa – alppiniittyjen kasveja ja perhosia

 

Heti puurajan yläpuolelta alkaa alppiniittyjen vyöhyke. Kasvillisuus on yleensä niukkaa, mutta paikoin se voi olla erityisen rehevää ja monilajista.

Sopivilla paikoilla rinteitä peittää yhtenäinen alppiruusumatto.

       

Kaksi tyypillistä pensasta, alppikärhö Clematis alpina ja alppiruusu Rhododendron ferrugineum.

 

Lähes puolimetrinen voitonlaukka Allium victorialis on kosteiden puronvarsien komea laji. Alapuolen kuvissa alppiasteri Aster alpina ja bartsia Bartsia seuranaan joku esikkolaji Primula.

  

     

Valkokukintoinen hietaneilikka Dianthus arenaria ja punakukkainen alppihanhikki Potentilla nitida. Alla alppivuokon Pulsatilla alpina keltakukkainen muoto apiifolia sekä vuokon siemenhahtuvia sateen jälkeen.

       

 

Tuorepohjaisilla alppiniityillä kasvaa paikoin runsaasti kulleroita Trollius europaea.

Alppien oma laji, alppiapollo Parnassius phoebus viihtyy puurajan yläpuolisilla niityillä ja pensaikkoalueilla, usein purouomien lähistöllä.  Alppiapollon etusiivissä on 1-2 punaista täplää.

 

 

     

Oudon näköisiä hyönteisiä? Ei sentään, kyseessä on kimalaisorhon Ophrys insectifera kukkia. Kukat muistuttavat tiettyjen mesipistiäislajien naaraita niin paljon, että koiraat yrittävät paritella kukkien kanssa ja suorittavat samalla pölytyksen.

 

  

Vuorihohtosinisiipi Polyommatus eros on yksi monista Alppien sinisiipilajeista, oikealla naaras.

  

Vihersinisiipipariskunta Polyommatus coridon ja turkoosisinisiipi P. dorylas.

   

Keltaverkkoperhonen Euphydryas aurinia ssp debilis sekä tähtiteräsilmä Satyrus ferula

 

   

Alppiverkkoperhonen Melitaea varia katkeron kukilla, tummakultasiipi Lycaena tityrus ssp subalpinus leinikillä.

Sukunsa ehkä kaunein laji, orvokkiverkkoperhonen Euphrydryas cynthia liikkuu metsänrajan tuntumassa pensaikkoisilla niityillä. Kuvassa koiras.

   

Valereunusnoknokiperhonen Erebia stiria     Pikkunokiperhonen E. melampus

Pikkunokiperhonen Erebia melampus     Alppinokiperhonen Erebia triaria

 

  

Arnikki Arnica montana on suosittu perhoskasvi. Vasemmalla orvokkihopeatäplä Argynnis aglaja, oikealla tunturihopeatäplä. Boloria napaea. Alhaalla vasemmalla alppiverkkoperhonen Melitaea trivia sekä alppikeltaperhonen Colias phicomone punakelton Crepis aurea kukinnolla.

  

 

  

Alppilanttuperhonen Pieris bryoniae kurjenpolvella ja alppiniittysilmä Coenonympha gardetta.

     

Sveitsinnokiperhosia Erebia eriphyle.

 

       

Vain hyvin rajatuilla alueilla tavattavat pilkenokiperhonen Erebia claudina ja pikkuverkkoperhonen Melitaea asteria (alla) sattuvat tosi harvoin valokuvaajan ulottuville.

  

 

III. Karut ylärinteet – elämää ääriolosuhteissa

 

Ylimmillä rinteillä ja lakialueilla elinolosuhteet ovat ääreviä. Olosuhteet vaihtelevat nopeasti. Kirkas auringonpaiste voi muuttua hetkessä vihmovaksi sateeksi ja kalseaksi sumusääksi. Maasto on silloin lohduttoman märkää ja elotonta, perhosista ei ole tietoakaan. Mutta aurinkoisen sään palatessa maisema herää henkiin, upeat värit ja myös perhoset ilmestyvät näkyville.

 

 

   

Kivikkoisilla rinteillä kasvaa laikuttain tuttuja tunturikasveja, lapinvuokkoa Dryas octopetala ja tunturikohokkia Silene acaulis. Kukilla vierailemassa tunturikirjosiipi Pyrgus andromedae.

  

 

       

Alppimehitähti Sempervivum montanum ja alppisiankärsämö Achillea clavanae. Alakuvassa alppikissankello Campanula cocklearifolia ja uuvana Diapensia.

 

     

Huippukirjosiipi Pyrgus warrenensis          Pikkusinisiipi Cupido minimus

     

Alppikylmänperhonen Oeneis glacialis, koiras ja naaras.

  

Alppihärkki Cerastium ja alppipäivänkakkara Chrysanthemum alpinum.

Alppiniittyjen tunnusomaisia kasveja ovat upean sinikukkaiset katkerolajit. Yksi komeimmista on alppikatkero Gentiana acaulis.

 

   

Tunturikatkero Gentiana nivalis ja keltakukkainen alppiunikko Papaver alpina

  

Suomen Lapista tuttu lapinnokiperhonen Erebia pandrose lentää yleisenä myös Alppien kukkaniityillä ja kivirakoilla.

 

 

Sulavien laaksojäätiköiden alta paljastuva sora ja kivikko saavat vähitellen laikuttaisen kasvipeitteen. Muutama karaistunut perhoslaji on löytänyt täältä elinympäristön.

Silkkinokiperhonen Erebia gorge

  

Vuorisinisiipi Plebejus glandon ja alppisinisiipi Plebejus orbitulus elävät Scandinavian tuntureilla harvinaisina mutta ovat yleisiä Alppien ylärinteillä, erityisesti niiden vyörysora-lueilla.

 

Hupenevaa jäätikköä. Grossglockner Itävalta

 

Sulavien jääkielekkeiden ja lumen viipymäpaikkojen laitamilla tavataan ääriolosuhteisiin sopeutunut kasvilaji, alppikello Soldanella alpina. Osa yksilöistä tunkeutuu lumen läpi kukkimaan.

Alppikellot ovat kukkiessaan kuin kevään keijuja, ja niiden kukkia kutsutaan joskus keijunmekoiksi. Kuvat Leena Aarnio 7/2008